K.F. ja Maria Dunderbergin testamenttisäätiö tukee vuosittain TAMKin tekniikan ja liikenteen koulutusalaa, Tampereen naisyhdistys ry:tä, Vanhainkoti Tampere ry:tä, Tiedemiehiä sekä Hämeen Museoseuraa!

Säätiön tausta

Dunderberg

Ajan hengessä menestykseen

K.F. Dunderberg valmistui isänsä jälkiä seuraten kuparisepäksi. Kalle oli kuitenkin kisällivaelluksensa aikana päässyt tutustumaan suurimuotoisempaan konepajateollisuuteen ja nähdessään kehityksen suunnan osasi tarttua tilaisuuteen.
1892 hän muutti isältään perimänsä vaskisepänliikkeen K.F. Dunderbergin konepajaksi. 1890 –luvun nousussa menestys oli taattu nuorelle ahkeralle visionäärille. Konepajan toiminta oli laajaa: prässinauloista laivanrakennukseen ja peltikatoista viemäreihin ja vesijohtoihin. Orastava ensimmäinen maailmansota johti suuriin Venäjältä tuleviin tilauksiin ja 1910 –luku oli konepajan kulta-aikaa.

Tamperelaista 20-luvun feminismiä; konepajalle naisjohtaja

20 –luvun loppu oli konepajalle jälleen koettelemusten aikaa: K.F. Dunderberg kuoli alkuvuodesta 1928 ja seuraavana vuonna
Yhdysvaltojen pörssiromahdusta seurannut lama johti Suomessakin voimakkaaseen laskusuhdanteeseen.
Konepajaa johti Maria Dunderberg apunaan taitava Altti Brask. Maria johti konepajaa aina kuolemaansa 1949 saakka, joskin niin,
että hän otti kantaa vain suuriin taloudellisiin kysymyksiin ja toimiva johto hoiti juoksevaa liiketoimintaa.

Sopeutumisen kausi

Venäjän vallankumous ja 1920 –luvun alkupuolen lama pakottivat konepajan sopeuttamaan toimintansa kysyntään ja vallitseviin oloihin. Lama oli syvä ja sen seurauksena monet yhtiöt ajautuivat maksuvaikeuksiin ja konkurssiin.
K.F. Dunderberg ja hänen lahjakas tekninen johtajansa Altti Brask onnistuivat kuitenkin tehtävässään ja pelastivat konepajan kehittämällä sen lämpö- ja vesijohtoteknillistä osaamista.
Konepaja sai näinä vuosina suuria LVI-asennuksia niin saneerauskohteisiin kuin uudisrakennuksiinkin.

Säätiön aika

Lapsettomat Dunderbergin puolisot olivat testamentillaan perustaneet säätiön, jonka johdon alla konepajatoimintaa jatkettiin menestyksekkäästi aina vuoteen 1978. Siitä lähtien säätiön hallitus on keskittynyt säätiön varallisuuden hoitoon sekä K.F. ja Maria Dunderbergin tahdon toteuttamiseen apurahoja jakamalla. Dunderbergin puolisot olivat luonnollisesti kiinnostuneita konepaja- ja valimoteollisuuden kehittämisestä eikä niinollen ole kovin yllättävää, että huomattava osa apurahoista on säätiön säännöissä kohdistettu tekniikan opiskelijoille ja tutkijoille.
Osansa saavat myös museotoiminta ja vanhainkodit. Karl Fredrik ja Maria Dunderberg puhuttelevat meitä nykyihmisiä aikaansa edellä olevalla modernismilla, humanismillaan ja taideharrastuksellaan.